”Äidin takin sisään turvaan”
Ensiavun aulaan saapuessani kuulin huutoa jostakin tiskin takana olevista huoneista. Tunnistin lapseni äänen. Sanoin hoitajille, että...
Hatkan jälkeen
Tällä sivulla: Miten kohdata hatkannut nuori – Hatkalta paluu ja rajoitustoimenpiteet – Nuorten kohtaama hyväksikäyttö – Yhteistyö hatkaamisen jälkeen
Miten kohdata hatkannut nuori?
Hatkatilanne ei vielä pääty siihen, kun nuori löydetään tai kun hän palaa lastensuojelulaitokseen. Hatkaamisen jälkeen on tärkeää yrittää ymmärtää syitä, jotka saivat nuoren hatkaamaan sekä asioita, joita hatkassa olemisen aikana on tapahtunut. Nuoren palaaminen lastensuojelulaitokseen ja siihen liittyvä kohtaaminen on tärkeä hoitaa mahdollisimman hyvin, sillä se voi parhaassa tapauksessa tukea kiinnittymistä lastensuojelulaitokseen ja ehkäistä hatkaamista tulevaisuudessa. Huonosti hoidettuna palaamisesta voi syntyä noidankehä, jonka seurauksena nuori etsii vain seuraavaa tilaisuutta hatkata uudelleen.
- Hatkalta palannut nuori tarvitsee ensimmäiseksi lämpimän vastaanoton, eikä ole syytä heti aloittaa kuulustelua, rajoitustoimenpiteitä tai varsinkaan syyllistämistä hatkaamisesta.
- Akuutti hoidon ja suojelun tarve on syytä selvittää kuitenkin mahdollisimman pian.
- Usein nuoret toivovat, että hatkalta palattua he voisivat jutella normaalisti hetken aikaa, heille tarjottaisiin hyvää ruokaa ja mahdollisuus esimerkiksi peseytymiseen ja uneen
- Syyllistäminen ja kyvyttömyys kohdata nuori voivat pahimmillaan johtaa siihen, ettei nuori kerro hatkan aikana kohtaamistaan traumaattisista tapahtumista.
Esimerkiksi joissain lastensuojelulaitoksissa on sovittu, että ensimmäinen päivä paluun jälkeen on pyhitetty nimenomaan perustarpeista huolehtimiseen ja vasta sen jälkeen on tarkempien selvittelyjen aika. Joissain lastensuojelulaitoksissa jopa ’juhlistetaan’ nuoren paluuta kakulla tai asettamalla suklaakonvehti tyynyn päälle. Miten sinä ammattilaisena voisit lisätä nuoren kokemusta välittämisestä paluun yhteydessä?
Perustarpeista huolehtimisen jälkeen lastensuojelulaitoksessa on tärkeää:
- Selvittää hatkaamisen syyt ja hatkoilla tapahtuneet asiat
- Arvioida yksilöllisesti mahdollisten rajoitustoimenpiteiden tarve yhdessä nuoren, läheisten, lastensuojelulaitoksen ja lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän kanssa.
- Pohtia nuoren kanssa, kenen ohjaajan kanssa nuorella on luottamuksellinen suhde ja hatkaamisen käsittely parhaiten onnistuisi.
- Keskustella nuoren kanssa rauhallisesti ja osallistavasti sekä käydä läpi muun muassa hatkaamisen syyt, mahdolliset rajoitustoimenpiteet, hatkaamisen ennaltaehkäisy jatkossa, onko odotettavissa poliisin yhteydenottoa hatkaan liittyen sekä terveyteen liittyvät asiat.
Nuorten halukkuus käsitellä hatkaamista ja sen aikaisia tapahtumia vaihtelee yksilöllisesti. Toiset nuoret kertovat kaiken avoimesti ja toiset eivät halua kertoa mitään. Joskus kertomattomuuden taustalla on rajoitusten pelko ja epäluottamus. Näitä tunteita on syytä lievittää keskustellen. Joillain lastensuojelulaitoksilla on käytössä hatkan jälkeisen keskustelun tueksi oma hatkakysely, joka takaa, että kaikki osa-alueet tulevat kartoitettua ja parhaimmillaan kerää tietoa hatkailmiöstä yksikössä esimerkiksi kehittämistyön tueksi. On tärkeää, että työntekijät pyrkivät paluun yhteydessä käsittelemään hatkaamiseen liittyviä turhautumisen ja suuttumuksen tunteita myös nuoren läheisten kanssa, jotteivat he purkaisi tunteitaan hatkanneeseen nuoreen.
Joskus hatkan jälkeen hatkaamisen aikainen vaarallisuus, traumaattiset kokemukset ja vieroitusoireet voivat tarkoittaa nuorelle useamman viikon ahdistusta, pahoinvointia, masennusta, tarvetta levätä ja yleistä vaikeutta kohdata elämä raittiina. Nämä tarpeet on tärkeää huomioida välittömän paluutilanteen lisäksi.
Hatkalta paluu ja rajoitustoimenpiteet
Nuoret kokevat usein, että hatkan jälkeen rajoitustoimenpiteet tulevat automaattisesti ja ne tuntuvat rangaistuksilta. Sen takia on tärkeää, että rajoitustoimenpiteisiin liittyvät keskustelut käydään avoimesti yhdessä nuoren kanssa, jotta hänellä on täysimääräinen mahdollisuus tulla kuulluksi ja vaikuttaa toimenpiteisiin. Nuoren kokonaisvaltaisesti arvostava ja rakastava kohtaaminen on keskiössä, ja se voi myös vähentää hatkaamista.
Mikäli rajoitustoimenpiteiden arvioidaan olevan välttämättömiä, on nuoren ymmärrettävä perusteet ja valituskeinot ja tarvittaessa saatava ammattilaisilta apua päätöksestä valittamiseen. Työntekijöiden on lisäksi arvioitava rajoituksen aikana mahdollisuutta sen purkamiseen heti kun mahdollista.
Pahimmillaan toistuvista rajoitustoimenpiteistä seuraa kierre, jossa hatkataan aina uudestaan. Pelkillä rajoitustoimenpiteillä on vaikea saavuttaa hyviä asioita. Rajoitustoimenpiteiden aikana nuorten kanssa on tärkeää työskennellä intensiivisemmin, lisätä aikuisen läsnäoloa ja antaa nuoren osallistua lastensuojelulaitoksen tavanomaiseen arkeen.
Sosiaalityöntekijän on tärkeä pohtia, miten lastensuojelulaitos pystyy ylipäänsä vastaamaan nuoren tarpeisiin, jos hatkaaminen ja rajoitustoimenpiteet ovat toistuvia:
- Saadaanko lastensuojelulaitoksessa tilanteet rauhoittumaan hatkan jälkeen?
- Onko riittävästi henkilöstöä nuoren kanssa työskentelyyn?
- Miten rajoitustoimenpiteet vaikuttavat ja ovatko ne tarkoituksenmukaisia?
Niin kansainvälisesti kuin Suomessakin ainakin osaratkaisuna hatkaamiseen on pidetty sitä, että nuoria siirretään avoimemmista lastensuojelulaitoksista rajatumpiin ja tiukemmin valvottuihin ympäristöihin. Kuitenkin mahdollista lastensuojelulaitoksen muutoksen tarvetta on arvioitava kriittisesti, sillä muutokset haastavat entisestään nuoren luottamusta ja kiinnittymistä sijaishuoltoon, mikä voi olla ohutta jo ennestään. Yksi mahdollisuus on esimerkiksi hetkellinen lisäresurssointi lastensuojelulaitokseen.
Nuorten kohtaama hyväksikäyttö
Hatkaavat nuoret ovat erityisen alttiita hyväksikäytölle, kuten esimerkiksi majoittamiseen ja nuorten piilotteluun liittyvälle seksuaaliväkivallalle, seksuaaliselle riistolle ja vastikkeellisuudelle. Nuori ei tosiasiassa voi alaikäisyytensä vuoksi antaa suostumustaan ja siksi se on hyväksikäyttöä ja aina rikos. Seksuaalisen riiston ja vastikkeellisuuden lisäksi nuori voi kohdata uhkailua, painostamista, pakottamista ja väkivaltaa.
Hyväksikäytön tunnistamisen kannalta on olennaista kysyä nuorelta suoraan hyväksikäyttökokemuksista, sillä nuori itse ei välttämättä tunnista kokemaansa hyväksikäytöksi ja rikokseksi tai uskalla kertoa kokemastaan seuraamusten pelossa tai hyväksikäyttöön liittyvän häpeän vuoksi.
Nuori, joka on mahdollisesti kohdannut hyväksikäyttöä, on tärkeä kohdata sensitiivisesti, avoimesti ja suoraan:
- Puhu asioista niiden oikeilla nimillä, kuitenkaan lisäämättä nuoren syyllisyyttä tai häpeää.
- Jos olet ammattilaisena epävarma seksuaaliväkivallan tunnistamisesta ja puheeksi ottamisesta, ota vastuu tiedon ja lisäkoulutuksen hankkimisesta.
- Nuoren kanssa voi käydä keskustelua siitä, millaista erilaista hyväksikäyttöä hatkan aikana nuorille saattaa tapahtua ja tunnistaako hän kokeneensa samanlaista (nyt tai aiemmin).
- On tärkeä tuoda esiin, että hyväksikäyttö ei ole nuoren vika, vaan se on aina tekijän vastuulla, ja tekijä on saatava vastuuseen.
- Nuoren kanssa voi keskustella myös siitä, miten kohdattu rikollinen toiminta ja hyväksikäyttö voi vaikuttaa nuorten elämään nyt ja myöhemmin, ja tästä syystä asioiden käsittely on tärkeää, vaikka se olisikin vaikeaa.
- Tuki, ymmärrys ja turvallisuus sekä toisaalta aika ja tila ovat kohtaamisen keskiössä.
- Ennen kaikkea nuorta ei tule koskaan vastuuttaa kokemastaan.
Koetusta hyväksikäytöstä riippuen nuori on ohjattava oikeiden palvelujen piiriin. Tuen tarpeesta on kysyttävä myös nuorelta itseltään. Lisäksi psykososiaalinen tuki on tärkeää välittömästi paluun jälkeen ja tarvittaessa pidempäänkin. Nuoren kanssa on tärkeää keskustella myös rikosilmoituksen tekemisestä ja mahdollisesta lääkärikäynnin tarpeesta, esimerkiksi seksuaalisen hyväksikäytön jälkeen.
Yhteistyö hatkaamisen jälkeen
Sosiaalityöntekijä: Lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä on kokonaisvastuu nuoren asiakkuudesta ja siinä tarvittavasta yhteistyöstä. Sosiaalityöntekijän tulee varmistua siitä, että nuori saa tarvitsemansa tuen, tulee kuulluksi ja myös lastensuojelulaitos ja läheiset ovat ajan tasalla siitä, mitä tehdään ja miksi. Sosiaalityöntekijä tukee lastensuojelulaitosta nuoren arjen turvaamisessa ja mahdollisissa rikoksiin tai muihin asioihin liittyvissä selvittelyprosesseissa. Sosiaalityöntekijä tekee yhteistyötä poliisiviranomaisten kanssa mahdollisissa rikosprosesseissa. Sosiaalityöntekijän on tärkeää olla yhteydessä nuoreen hatkan jälkeen ja mahdollisuuksien mukaan tavattava nuorta kahdenkeskisissä keskusteluissa. Nuoren palattua lastensuojelulaitokseen sosiaalitoimen on viimeistään peruttava virka-apupyyntö ja/tai etsintäkuulutus.
Lastensuojelulaitos: Lastensuojelulaitoksella on ensisijainen hoitovastuu nuoren turvaamisesta, hoidosta ja huolenpidosta konkreettisesti yhteistyössä sosiaalityöntekijän ja läheisten kanssa. Lastensuojelulaitos pitää huolta siitä, että nuoren tarpeet ja tilanne arjessa tulevat näkyville niin nuorelle itselleen, sosiaalityöntekijälle kuin läheisillekin.
Läheiset: Läheisillä on tärkeä rooli nuoren tukemisessa eikä huoli nuoresta ole välttämättä poistunut palaamisen jälkeen. Läheisten kanssa pitää työskennellä aktiivisesti ja heidät tulee pitää tilanteen tasalla. Läheisten oma tuen tarve on tärkeä tunnistaa. Lisäksi pitää pohtia, miten läheiset voisivat parhaalla mahdollisella tavalla vahvistaa omalta osaltaan nuoren hyvinvointia ja turvallisuutta. Läheiset mukaan ottavia toimintamalleja ovat esimerkiksi läheisneuvonpito tai systeeminen tiimi.
Poliisi: Poliisi voi turvata nuoren kuljetuksen takaisin lastensuojelulaitokseen turvallisesti. Poliisi myös vastaa nuoren mahdollisista rikosprosesseista. Poliisilla on velvollisuus antaa sosiaalityöntekijälle tietoja nuoren mahdollisista rikosprosessista.
Terveydenhuolto: Nuori saattaa tarvita joko hatkan aikaisten tapahtumien ja/tai kokonaisvaltaisen tilanteensa arvioimiseksi ja tueksi terveydenhuollon palveluita. Näiden tarvetta on tärkeä pohtia yhdessä nuoren, läheisen, lastensuojelulaitoksen ja sosiaalityöntekijän kanssa.
Hatkaamisen jälkeen sosiaalityöntekijän vastuulla on tarvittaessa huolehtia sekä nuoren tarpeiden mukaisen moniammatillisen yhteistyön vahvistamisesta että nuoren riittävistä terveyspalveluista, rikosilmoituksen tekemisestä ja yhteistyöstä esimerkiksi koulun kanssa. Käytännössä lapsen hoidosta ja arjesta vastaavana toimijana lastensuojelulaitos edistää näitä yhteistyössä sosiaalityöntekijän ja läheisten kanssa.
