”En oo enää mitään”
Huoneessa, ovet lukossa, tääl ei mua arvosteta. Vapautta, pitää hatkata, elää nuoruusvuosia. Koska niin, kaikki frenditkin...


Hatkaaminen oli kuin peli. Olen kuitenkin kiitollinen siitä, että kiinni jääminen oli aina mulle game over. Sillon ei enää juostu karkuun, rimpuiltu tai huudettu. Se suojasi varmasti paljolta pahalta ja säilytti puheyhteyden arjen aikuisten kanssa. Poliisit käyttäytyivät asiattomasti ja väkivaltaisesti jo silloinkin, kun vastarintaa ei ollut. En halua edes kuvitella tapahtumia, jos olisin vastustellut.
Pelaaja