Ensimmäisenä lähti aina sim-kortti pois puhelimesta ja puhelin pois päältä.

–

Miksi valehtelin aina mitä hatkoilla oli käynyt? Hatkakertomuksessa lukee: “Oltiin Joonal pelaa vaan pleikkaa ja nukahettiin.” En tiedä todellisuudessa edelleenkään mitä on tapahtunut, en tunne ketään Joonaa. Pelko seuraamuksista. Mitä jos…

–

Suljetussa laitoksessa nuoret ei saanut puhua keskenään ilman ohjaajaa paikalla. Alettiin tekemään pakenemissuunnitelmaa vaihtelemalla paperilappuja piilottamalla ne aina tyttöjen vessaan, mistä toinen aina haki sen. Minea oli piirtänyt mulle kartan missä laitos sijaitsi ja mistä pääsisin juoksemaan metrolle. En tiennyt missä laitos sijaitsi, koska minut tuotiin sinne autolla ja olin päässyt vain pari kertaa ulos kahden ohjaajan kanssa. Päälle oli puettu kolmet housut, kaksi t-paitaa, kaksi hupparia, monet sukat ja alusvaatteet päällekkäin.

–

Sekasin, miten voi olla enemmän sekasin, keitä nää ihmiset täällä on, kenen kämppä tää on, pillereitä purkista jonkun keittiössä, oliks nää niit Romanias vai Suomes valmistettui?

–

Kello 6-8 aikaan Pasilassa, sekasin, ei mitään muistikuvia eilisestä, joku jeesustelija tulee kysyy onko mulla vielä jumala sydämessä ja saako rukoilla mun kanssa, suostun.

–

15-vuotiaana aikuisten miesten kämpillä notkun, saisko jostain lisää, mitä jos vahingossa sammun. Istun vaatehuoneen lattialla pari vuotta vanhemman pojan kanssa joka juottaa mulle lisää viinaa ja koittaa ehdotella jotain seksuaalissävytteistä. Nyt en jaksais, miten pääsen pois vaatehuoneen lattialta, miks ees oon tääl? Pääs heittää, mitä taas teen?

–

“Viimeksi löydetty nistikämpästä Herttoniemestä. Nyt myös epäilys, että hengaa huumekämpässä.” Sosiaalityöntekijän kirjaus hatkan ajalta.

–

En muista mitä on tapahtunut ja millon, kaikki muistot ja kokemukset on sumuisia. Palapeli, josta on hukkunut palasia.

–

Kävelen asematunnelissa, täynnä fritsuja, en tiiä kuka ne on tehny, hiukset sekasin, en tiiä oonko nukkunut. Eilen aamulla liimatut tekoripset edelleen naamassa. Kiire seuraavaan bussiin.