Olin päihdeyksikössä, enkä pitänyt siitä paikasta, koska viihdyin paremmin sitä edellisessä laitoksessa. Siel meit vaan säilöttiin, ei ollut mitään kuntouttavaa ohjelmaa (en tiedä olisinko toisaalta ollu sellaseen valmis). Aamulla herättiin, yhteinen aamupala ja Hesari oli päivän ohjelma ja sen jälkeen Netflixiä. Tulin sinne päihdeyksikköön hatkoilta, ja siellä kaikilla pyöri kama vaan mielessä. Pienessä porukassa tuli ns “kuivanarkattua”. Yks nuori tyttö oli just kotiutumassa, ja lähennyin sen kanssa. Kun se oli lähdössä muutama päivä ennenku mulla loppui YPR ja LVR, näin siinä ison mahdollisuuden. Ohjaajat arvasi et mä lähden, kun rajoitukset loppuu. Samana päivänä, kun mun rajotukset loppu, tää tyttö osti mulle bussilipun ja mä lähdin hatkaan ekoilta omilta menoilta. Mä kyl mietin et minkälaisen pettymyksen tuottaa taas vanhemmille ku lähden, mut halu käyttää huumeita oli suurempi.

Se oli jotain syys-lokakuuta. En ees muista kuinka pitkään olin hatkassa, jonku kuukauden. Se lähti se hatka silleen, et näin sen tytön, kehen olin tutustunut, Kampin bussiterminaalissa. Me hommattiin Omenahotelli yheks tai kaheks yöks, mul itellä ei ollu rahaa yhtään. Mut se tyttö sai itsenäistymisvarat. Me lähettiin heti hakee huumeit. Mulla oli itseasiassa aika uus iPhone ja vaihoin sen huumeisiin. Vaik oli ollut kuukauden ns. “tauolla”, se vetäminen kyl jatku ihan yhtä rajusti ja meni suoraan syvään päätyyn ku pääs käyttää. Sen tytön kaveri asu Kannelmäessä ja jätti meille avaimet, niin oltiin siellä kolme neljä päivää. Mun vanhemmat etti mua Kannelmäessä, ne oli saanu jostain somesta tai muualta tietoa et oon siellä päin. Sen tytön kaveri uhkas sit yks päivä soittaa poliisit eikä halunnu pitää meit enää siel. Sit jouduttiin keksii paikka mihin mennä. Soitin yhelle tutulle, joka asu Riihimäellä. Olin siihenki tutustunu hatkoilla, se oli mun ex-hatkakaveri.

Tää hatka oli mun psyykkeelle hiton rankka. Koko ajan oli vainoharhoja kiinni jäämisestä ja valvoin öitä. Siel Riihimäellä heti ku me mentiin sinne kämpille, ni eka yö me vedettiin kolmestaan siel kämpil vahvoi huumeita. Ku ne oli loppu, ni mä lähin aamuyöst vaihtaa varapuhelinta jonneki aseman lähelle. En tuntenu Riihimäkeä yhtään. Kaks sellasta nistiä vei mut kauppakeskuksen vessaan ja tyrkytti vetää kamaa, ja huijas mun puhelimen mult. Sit mä suunnistin jotenki sille kämpälle ilman luuria. Satoi vettä. Ku mä pääsin sinne kämpille takas, sinne tuli sen tytön joku parikymppinen kaveri, jonka kanssa ystävystyttiin. Tultiin juttuun tosi hyvin. Ne oli ollu “alalla” pidempään ku minä, mä olin silleen “oppipoika”-roolissa. Se kaveri sanokin, et se “otti mut sen remmiin”. Mä en nukkunu siel ollenkaan yhtään. Se, ja ihan vieraita ihmisiä, ihan vieras paikka, se oli ihan vitun kuumottavaa. Yks päivä ne mimmit lähti kauppaan ja soitti yhelle kaverille kämpille, et Haminast on johtaja tuol alhaalla et mut on löydetty ja ne venaa poliisia ja saattaa tulla sisään. Sit me mentiin hirvees paniikis vuodesohvan sisään piiloon. Sit nää muut siivos mun kaikki jäljet ennenku poliisit tuli sisälle. Mä olin hiirenhiljaa vuodesohvan sisällä ku poliisit tutki koko kämpän. Ku poliisit lähti, tulin sielt sohvan sisältä pois. Sen jälkeen kelasin, et ne ei lähtenytkään et kaikki kyttää mua viereisistä taloista. Ne kenen kaa mä olin, ne ei enää jaksanu kuunnella kui harhanen ja skitso must tuli. Sen jälkeen mä pelkäsin koko hatkan et joku vahti mua jossain.

Toisen päivän yhel äijällä oli oikee miekka. Mä olin valvonu useemman päivän ja mä tiesin et kannabis ei sillon sovi mulle, et must tulee psykoottinen. En kuitenkaa osannu sanoo ei ja poltin. Mentiin sisälle ja se yks kaveri leikki sil miekalla. Mä luulin sit et sil on jotain mua vastaan ja se haluu tappaa mut. Sit mä sen kämpän sisällä esitin aurinkolasit päässä et mä nukun ja kuvittelin et jengi kuiskii keskenään et miten ne aikoo tappaa mut. Jossain kohtaa olin et mun on pakko päästä pois. Sit mä lähin ulos sielt kämpilt, ja se kämpän omistaja juoksi mun perässä et oota. Eka tuli normaali auto, toisessa valkosessa pakussa raksamiehiä. Sit mul napsahti ja juoksin metikköön kuusen alle piiloon ja vaan makasin siel. Kuulin mun perheen ääniä ja kuulin kaikkee et miten mut tapetaan. Olin ollu jonku aikaa siel kuusen alla ja mietin et mut tapetaan kuitenki. Mä nousin ylös ja vedin lakkaa. Mä juoksin metsän läpi tosi peloissaan sinne kämpille ja ne huutaa mulle parvekkeelta et mis vitus oon ollu. Ne heitti mulle avaimet ja rapussaki luulin et joku tappaa mut. Kämpillä se mimmi itki et ne on ollu tosi huolissaan ja ne on ettiny mua. Sit mäkin tajusin et oon kuvitellu kaiken ja rupesin kans itkee. Sit mä otin rauhottavan, mut silti se käyttö jatku ku mä olin rauhottunu.

Mä otin huumeita velaks ku mul ei ollu rahaa. Muutenki psyyke horju tosi paljon, ni pelotti ja oli pakko päästä vittuun. Kaikki noi mitä oli käyny, olin fyysisesti ja henkisesti romuna. Mä olin jotenki niin väsyny ja oli pakko vaan lähtee. Mä en jaksanu enää tota. Me otettiin kahen tyypin kans juna Stadiin ja olin sanonu niille et mä haen tost jotain huumeita maksaakseni velat ja sit lähetään takas. Sitku mä olin Pasilas, sanoin et haen kulmalta ne jutut tietäen et feidaan ne, et pääsen pois. Sit mä menin mun exän luokse rauhottuu, ku koin sen helpommaks ku nähä porukat. Seki oli ollu tosi huolissaan, varmaan kaikki. Exän äiti soitti mun vanhemmat hakee mut yks ilta, porukat tuli ja otti mut kyytiin. En muista mitä ne sano mulle. Sit mä jouduin vielä viikoks sinne päihdeyksikköön. Se harhasuus jatku viel siel laitoksessa. Mä tiesin että mä joudun eholle ja niin mä sit jouduinki. Tai kai mä pääsin sinne, mut se tuntu joutumiselta. Noiki kaikki jutut, mitä kävi, ni luulis et ne ois riittäny herättää mut ja vaihtaa suuntaa ajoissa. Ois voinu luottaa ohjaajiin ja siihen mitä ne sanoo. Ja vaik ne ratkasut mitä tehtiin ja laitosajat, ni niil on ollu hyvä tarkotus eikä niit oo tehty kiusalla, vaik ne on tuntunu siltä. Koska noi jutut mitä mä koin, oli rankkoja, mut se oli vielä pientä siihen verrattuna mitä oli tulossa.